Venetian Snares: Hajnal
Nyt on sellainen biisi, että en oikein tiedä, mitä tästä sanoisi. Jos nyt vaikka vähän taustaa.
Tai no, taustakin on vähän hämärä. En jälleen kerran muista, miten ja missä törmäsin Venetian Snaresiin. Sen muistan, että se sai minut kysymään sen suuren kysymyksne: Mitä vittua? Mutta hämmennyksen takaa paljastui myöhemmin jotain hienoa. Jotain niin hienoa, että Eleanoora Rosenholmin lisäksi Venerian Snares on niitä artisteja, joiden levyjä olen ostanut viimeisen 10 vuoden aikana tai jotain.
Entäs tämä biisi, Hajnal? No, tämä on yksi parhaista biiseistä Venetian Snaresin yhdellä parhaista levyistä, jonka nimi on niinkin helppo kuin Rossz Csillag Alatt Született – on muuten unkaria tuo kieli. Hajnal lähtee käyntiin erinäisistä teoksista sämplätyillä – kai – jousilla ja siirtyy pikkuhiljaa hämmentävän jazzvaiheen kautta siihen, mistä Venetian Snaresissa todella on kysymys. Jos et millään jaksa kuunnella koko introa, hyppää johonkin 3 minuutin kohdalle, niin kyllä se sieltä lähtee.
Vaadin usein musiikilta yksinkertaisuutta, kuten tasaista 4/4-tahtilajia, simppeleitä melodioita, jopa minimalismia. Mutta en aina. Välillä on kiva mennä sinne toiseen ääripäähän, esimerkiksi breakcoreen.
Kommentit
Lähetä kommentti