Haloo Helsinki!: Rakas
Haloo Helsinki! on ollut minulle jotenkin vaikea tapaus, vähän kuin haulikko. Kaksipiippuinen.
Toisaalta bändillä on aina ollut ihan hyviä biisejä, joitakin. Toisaalta en ole koskaan osannut päättää, pidänkö Ellin äänestä ja laulutyylistä vai en. Ja sitten vielä noin yleisesti heidän musiikkinsa on kokonaisuutena ollut ehkä vähän "liian rock", että olisin siitä ihan tosissani innostunut.
Kaikkia levyjä olen kokeilumielessä kuunnellut, mutta en muista, soiko yksikään loppuun asti. Uusimman levyn, Hulluuden highwayn, sain kuitenkin kuunneltua kokonaan, ja tykkäsinkin.
Päällimmäisenä jäi mieleen hitiksi noussut Rakas, joka on helvetin hieno biisi. Ei siitä pääse mihinkään. Hieno tarina, jonka minä ainakin tulkitsen liittyvän väkivaltaiseen suhteeseen. No ainakin muuten paskaan suhteeseen. Näin ollen tämä siis jatkaa eilen aloittamaani teemaa.
Musiikillisestikin Rakas toimii. Tämä on yksi niitä biisejä, joiden melodiasta tulee mieleen kolme muuta biisiä, mutta en saa päähäni, mitä ne ovat. No, ei se mitään. Mollia, mollia, mollia. Toimii. Välisoitossa kuuluvat espanjalaisvibat ovat myös mainiot. Tämä on hyvä.
Kommentit
Lähetä kommentti