Coldplay: Death and all his friends
Huhtikuussa kirjoitin Coldplayn Fix you -kappaleesta, jota vihasin aikanaan, mutta josta olen myöhemmin oppinut jossain määrin pitämään. Tänäänkin vuorossa on Coldplayta, mutta tarina on vähän erilainen.
Opiskelin siis vuosina 2008–2011 äänituotantoa Outokummussa, ja Coldplayn Death and all his friends oli osana erästä tehtävää. Muistaakseni tehtävänä oli kuunnella ja analysoida biisin miksauksesta, mihin mikäkin instrumentti on äänikentässä sijoiteltu – oikealle vai vasemmalle, lähelle vai kauas ja niin edelleen. Biisiä tuli moisen tehtävän takia kuunneltua "muutaman" kerran. Seuraavat viikot menivätkin sitten niin, että aina joku luokassa aloitti yhtäkkiä hyräilemään tai viheltämään tätä biisiä, koska se oli jäänyt kaikille pahasti soimaan päähän. Ajan mittan alkoi hieman ärsyttää.
Lukuun ottamatta tuota traumatisoivaa ylikuuntelua ja ryhmäkorvamatoilua biisi ei herättänyt silloin, eikä herätä nyt, sen suurempia tunteita. Se oli ja on ihan jees. Ei maailmoja mullistava kokemus, mutta ei valittamistakaan. Ei tämä usein soittoon päädy, mutta aina silloin tällöin toisinaan ehkä tai jotain.
Kommentit
Lähetä kommentti