Lopussa

The Crown: At the end

Sitten jotain aivan muuta.

En ole suuri ökkömörinän ystävä, mutta siinäkin maailmassa olen välillä vieraillut. Kauan en ole siellä viipynyt, enkä sukeltanut sen syvemmälle, mutta käynyt kuitenkin. Monesti taustavaikuttajana ja "syyllisenä" on ollut yläasteajoilta peräisin oleva kaverini, joka oli ainakin jossakin vaiheessa hyvinkin vihkiytynyt näihin metallin "äärimuotoihin".

Kyseisen kaverin kautta löytyi aikanaan myös The Crown. Enpä minä tätäkään paljon koskaan kuunnellut, mitä nyt yhtä levyä joskus autossa. Mutta pari biisiä sieltä on mieleen jäänyt, joita tulee edelleen silloin tällöin tykiteltyä.

Tässä niistä parista biisistä se, joka valikoitui tälle listalle. Mitä tästä sitten osaisi sanoa… Ei oikeastaan mitään. Ehkä tämä on kohdallani mainio esimerkki siitä, ettei pitäisi lukkiutua genrekahleisiin. Jos joku kuulostaa hyvältä, se kuulostaa hyvältä.