Klamydia: Kosketus
Palataanpa Klamydian pariin. Bändin, joka on ollut täällä esillä hämmentävän vähän, ehkä.
Taaskaan ei mennä sinne Klamydian perinteiselle pillukulliviinakakka-linjalle vaan otetaan yksi vakavimpia biisejä. Synkkää tekstiä, rankka aihe, hieno biisi. En nyt lähde sen enempää referoimaan, mistä on kyse. Kuuntele itse.
Klamydiasta täytyy todeta sen verran, että näin bändin aikanaan livenä muistaakseni kolmesti. Sitten kun bändi jäi omassa elämässä taka-alalle, olen kuitenkin aina miettinyt, että kyllä minä heidät vielä joskus haluan nähdä livenä.
No, taannoin tuo mahdollisuus sitten tuli, Provinssissa. Kyllä oli jotenkin… vaisu kokemus. Jotenkin tuntui, etten ollenkaan kuulunut sen yleisön joukkoon. Hyvin ulkopuolinen olo oli. Saattaa tietysi johtua myös siitä, että toisin kuin monet paikallaolijat, minä en ollut kännissä klo 14 iltapäivällä – itse asiassa en juonut mitään koko viikonloppuna. Mutta ei se pelkästään sitä ollut. Vaikea selittää.
Bändissä ei sinänsä ollut vikaa edelleenkään. Vielä jaksavat sedät heilua helteessäkin, näköjään.
Sitten vielä sellainen huomio, että enpä muista tähän päivään mennessä nähneeni Kosketuksen musiikkivideota. En tiennyt moista edes olevan olemassa.
Kommentit
Lähetä kommentti