Ellinoora: Elefantin paino
Ellinoora on yksi tämän hetken suosituimmista kotimaisista artisteista. Ei varmaan tullut yllätyksenä kenellekään enää tässä vaiheessa.
Tässä blogissa Ellinoora on siksi, että hän on minulle vaikea tapaus. En vain osaa muodostaa kunnollista mielipidettä. Kun toisaalta joo, mutta kun sitten jotkut asiata taas ei… Äh, koetan selittää.
Ellinooralla on hyviä biisejä, niin kuin tämä Elefantin painokin. Taitava laulajakin on ja sillein.
Mutta kun joku siinä sen laulutyylissä kuitenkin ärsyttää. Tai oikeastaan se on se artikulaatio, lausuminen, mikä lie, joka jotenkin ahdistaa. En ole oikein koskaan osannut pukea sanoiksi, mikä siinä ärsyttää, mutta se on jotenkin… Äh. Siinä on suomeksi laulettuun matskuun jotenkin liikaa englantia mukana. Siis jotenkin sillein. Esimerkiksi tästä biisistä muutama sana hieman kärjistettynä demonstroimaan, mitä tarkoitan: meidädh (meidät), helpodhaa (helpottaa) ja hiljaishuudhesha (hiljaisuudessa). Ihan kuin hän laulaisi jodenkhin ämerikhäläisidhäin tai jotenkin tavallaan lässyttäen tai söpöillen. Tosin tuo korostuu vain hiljaisissa kohdissa, mutta kun se ahdistaa. Ja ahdistaa, kun en osaa kunnolla selittää.
Äh, en tiedä. Kuitenkin tykkään, mutta kun sitten aina kiinnitän tuohon ihan liikaa huomiota. Ehkä minulla on vain päässä vikaa. En vittu tiedä. Ehkä lopetan tämän sekavan vuodatuksen tähän.
Kommentit
Lähetä kommentti